Alhaisen torpan synty ja myöhemmät vaiheet 

Matkoillaan Eero löysi vaimonsa Liisa Antintyttären Akaan pitäjän Lontilan kylästä. Perus-tettuaan perheen he tulivat Kalvolaan ja asettuivat ensin asumaan Kotavehmas nimiseen autiotorppaan. Torpan maat lienevät olleen kovin kiviset tai siellä muuta vajavuutta, koska viiden vuoden jälkeen he muuttivat toiseen autiotorppaan Mäyrän Ylhäisiin vuonna 1835. Täällä he elivät niukkaa elämää ja kasvattivat viisi lastaan:

Toiseksi nuorimmalle lapselleen Iisakille isä Eero alkoi raivata Alhaisten torppaa 1855 Iisa-kin ollessa 7 -vuotias. Hän oli myös Eero-isän mukana torppaa raivaamassa. Aivan kor-vesta alettiin. Ensin kaivettiin oja Uurtaanjärven rannasta mäen reunaan asti. Kova oli kor-pi, puinen ja vetinen. Ojaa kertyi 600 metriä. Samana kesänä kaadettiin ensimmäinen kaski. Aina kun Ylhäisistä ehdittiin käytiin töissä Alhaisissa, jota vielä silloin kutsuttiin Viipu-rin korveksi. Sitten kaadettiin hirret Viipurin pirttiä varten. Se tehtiin seuraavana kesänä. Toistaiseksi se oli savupirtti, missä oli maalattia ja hakoja peitteenä. Eero jätti Ylhäisen torpan tyttärelleen Henriikalle ja vävylleen Juholle ja muutti vaimonsa Liisan, poikansa Ii-sakin ja pikkusiskonsa Ullan kanssa Alhaisen torppaan ja otti sukunimen Alhainen. Iisakki varttui mieheksi ja löysi savupirttiinsä vaimon Korkeamäen Miinasta.

Vuonna 1876 rakennettiin uusi asuinrakennus. Alhaisen uudessa pirtissä asuivat nyt les-keksi jäänyt Liisa, Ulla sekä Iisakki vaimonsa Miinan ja noin 7 -vuotiaan poikansa Walfrid Iisakin kanssa. Walfrid Iisakki löysi noin 24 -vuotiaana vaimon Kullaan Emma Karoliinasta. Heidät vihittiin 5.10.1893.

Elämä jatkui, raivattiin ja rakennettiin. Eeron vielä eläessä Iisakki (vanhempi) rakensi vuonna 1868 aitan, joka on edelleen paikallaan samoin myös vanha riihi. Alhainen oli Ee-ron ja Iisakkien raivaama ja rakentama Niemen kartanon torppa. He olivat torppareita, joiden piti tehdä taksvärkkiä kartanoon. Vastaavanlaisia torppia Kalvolassa oli paljon, ei ainoastaan Niemen, vaan muidenkin kartanoiden; Ahlajärven, Kutisten, Kutilan ja Kankais-ten mailla. Kartanot ja harvat itsenäiset talot omistivat koko Kalvolan maat. Taloillakin oli omat torpparinsa samantapaisin oikeuksin. Ei Kalvola ollut ainoa pitäjä, missä oli kartanoi-ta ja torppareita. Koko Etelä- Suomi oli vastaavanlaista.

Kun torpparit valittivat oloistaan, he saivat häädön. Näin kävi Alhaisenkin torppareille. Torpparien oloista kerrotaan Kalvolan historian I ja II:ssa osassa. Toisessa osassa kerro-taan Iisakkienkin häädöistä Alhaisen torpasta. Häätö oli seurausta siitä, että Walfrid Iisakin kirjeitä julkaistiin Valvoja -lehdessä. Kirjeissä hän kertoi torpparien oloista. Sitä Niemen kartanon omistaja Verner Lönnholtz ei sietänyt, vaan hääti Walfrid Iisakin perheineen Al-haisen torpasta.

Walfrid Iisakki muutti häädön saatuaan Kiteelle vuonna 1901 vaimonsa ja kolmen van-himman lapsensa kanssa. He saivat ostaa sieltä oman tilan.

Naapurissa asunut Juho Järvenpää oli käynyt noin kahden vuoden ajan Alhaisissa renkinä tätinsä Miinan ja vanhemman Iisakin apuna. Iisakkien toivomuksesta Juho vaimonsa Til-dan ja lastensa kanssa tulivat jatkamaan Iisakki Alhaisen torpankontrahtia. Heinäkuussa 1903 perhe muutti Alhaisiin ja Juho otti sukunimekseen Alhainen. Torpparina hän oli vuo-teen 1913, jolloin Juho sai ostaa Alhaisen torpan, joka lohkottiin Niemen kartanosta

Elämä jatkui ja lapsikatras kasvoi. Korpea raivattiin pelloksi aina Uurtaanjärveen saakka. Koska maa lähempänä järveä oli suota, parannettiin sitä saveamalla. Latoja ja karjasuoja rakennettiin. Navetta rakennettiin vuonna 1926. Siihen sopi 7 lehmää ja kaksi karsinaa, talli kahdelle hevoselle ja karsina lampaille. Vuonna 1929 rakennettiin nykyinen asuinra-kennus; ulkoseinät uusista hirsistä, sisäseinät entisen pirtin hirsistä, joka piti purkaa uuden rakennuksen tieltä.

Aikuistuttuaan Juhon ja Tildan lapset perustivat omia perheitä tai muuten lähtivät pois ko-toa. Lapsista toiseksi nuorin Paavo osti vanhemmiltaan Alhaisen tilan vuoden 1937 elo-kuussa. Ei ehtinyt Paavo vielä vaimoa löytää, kun joutui lähtemään talvisotaan. Lyhyen välirauhan aikana Paavo ehti iskeä silmänsä 21 -vuotiaaseen Kaustisella syntyneeseen Margit Saloon, joka oli Taljalassa maatilalla töissä.

Kenttäposti kulki sodankin aikana Aunuksen ja Kalvolan välillä. Helmikuussa 1942 lyhyen loman aikana Paavo halusi näyttää omistamansa Alhaisen kirjeenvaihtokaverilleen. Kent-täposti kulki taas ja toukokuussa lyhyellä lomalla käytiin ostamassa sormukset. Kenttäposti kulki. Heinäkuussa Paavo sai lyhyen loman, josta tuli vihkiloma. Paavokin kotiutettiin 17.11.1944. Perhe kasvoi. Kymmenen vuoden päästä pihamaalla vilistikin kuusi lasta.

Sotien vuodet olivat jättäneet paljon tekemätöntä työtä. Uurtaanjärvestä laskeva oja Tar-pianjokeen oli umpeutunut, mistä seurasi, että järven vesi oli lähempänä järveä pellon pin-nan tasossa ja peltojen kasvu kärsi siitä. Noin 2 kilometriä ojaa piti avata käsityönä, koska silloin ei ollut koneita.

Alhaisiin 1926 rakennettu navetta oli ahdas ja huonokuntoinen. Päätettiin rakentaa uusi. Kun suonissa virtasi ainakin vähän kirkonrakentajien verta, niin piirustuksetkin sitä varten suunniteltiin alustavasti oman pöydän ääressä. Uusi navetta tehtiin 1955.

Elämä jatkui ja tilaa laajennettiin lisämaata ostamalla, kun naapuri tuli sitä tarjoamaan. Hevoset olivat vaihtuneet traktoreiksi. Sarkaojilla olleet pellot salaojitettiin vuoden 1970 molemmin puolin noin 4 vuoden aikana. Salaojituksen vuoksi piti rakentaa vedenpump-paamo järven rantaan ja pato pitämään vesi järven puolella.

Lapset aikuistuivat ja alkoivat perustaa omia perheitä. Paavon terveys alkoi huonontua 1972 ja hän alkoi ajatella Alhaisen tulevaisuutta. Tila myytiin keväällä 1974 vielä poikamie-henä olevalle Ristolle. Paavon poismenon jälkeen Alhaisissa asui Risto ja 55 -vuotias äiti, sekä isoveli Iisakki kolmivuotiaiden poikiensa Mikan ja Markon kanssa

Risto avioitui elokuussa 1983 Sarin kanssa. Pian pihamaalla vilisti kolme pojankoltiaista Mikko, Juho ja Antti. 90-luvun aikana Mika ja Marko aikuistuivat ja muuttivat omiin ko-teihinsa. Alhaisissa oli Ayrshire karjaa ja Sarin menestyksekkään jalostustoiminnan ansios-ta keskituotos lähti roimaan nousuun ja eläinaineksen arvo jalostuksessa oli maan huip-pua. Alhaisten Ayrshire oli pienestä karjakoosta huolimatta jalostuksen ja alkionsiirron te-räviä kärkiä. Vuonna 2004 Riston ja Sarin avioliitto päättyi ja samalla päättyi Alhaisten tilan toiminta maitotilana. Alhaisten Ayrshiren tarina kuitenkin jatkui lukuisten huippulehmien kautta lukuisilla suomalaisilla maitotiloilla ja yhden huippuvasikan kohdalla Iso-Britanniassa asti. Sarin intohimo karjanjalostus jatkui uuden yritystoiminnan muodossa
Semex Finland Oy:n puikoissa.

Risto jäi asumaan Alhaisiin. Pojat kasvoivat ja lähtivät opiskelemaan. Riston eläkeikä koitti vuonna 2012 ja pohdinnassa oli kuka jatkaa tilaa. Mikko oli juuri valmistunut metsänhoita-jaksi Helsingin yliopistosta pääsuuntautumisalana riistaeläintiede ja työura riistahallinnossa oli hyvässä nousussa. Mikolla oli perheensä kanssa mahdollisuus ja halu palata asumaan Alhaisiin ja kehittämään tilaa uudesta näkökulmasta. Pian pihamaalla kirmasivat Fanni, Alli, Eeva ja Ville. Sukupolvien ketju jatkui.